Majamen puolivuotisfiilistely

Majame on ollut nyt puolisen vuotta virallisesti olemassa. Tämä aika on ollut inspiroivinta ja haastavinta työelämässä tähän mennessä, eli juuri sitä, mitä tältä hypyltä haettiinkin! Ajateltiin summata ajatuksiamme inspiraatioksi etenkin samanlaista hyppyä harkitseville. Lopussa vielä breaking news meidän uusista tuulista.

Majame Ompeluseuran järjestämässä Upea ura -tapahtumassa helmikuussa

Majame Ompeluseuran järjestämässä Upea ura -tapahtumassa helmikuussa

Ensiaskeleet

Jos jotain voisi tehdä jälkeenpäin toisin, niin verkostoiduttaisiin tehokkaammin ja hommattaisiin asiakkaita jo ennen yrittäjiksi ryhtymistä. Me hypättiin ensin ja alettiin sitten vasta etsiä asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Myyminen on suhdetoimintaa ja hidasta sellaista. Vaikka isot ja tunnetut palvelumuotoilutoimistot voivat olla asiasta eri mieltä, palvelumuotoilu on edelleen alana suhteellisen uusi eivätkä monet yritykset osaa hahmottaa sitä vielä osaksi toimintansa kehittämistä. Varsinkin Turun seudulla ollaan oltu palvelumuotoilun ilosanomamme kanssa selvästi etukenossa, mutta mieluummin etukeno kuin takakeno! Ollaan koulutettu palvelumuotoilun tiimoilta opiskelijoita, yrittäjyyttä harkitsevia sekä IoT-tyyppejä ja tietty käyty puhumassa erilaisissa yrityksissä. Etenkin kouluttaminen on tuntunut tosi kivalta, kun osallistujat pääsevät tositoimiin palvelumuotoilun menetelmien kanssa.

Verkostoituminen

Ollaan jaettu Majamen olemassaolon aikana käyntikortteja varmaan enemmän kuin työuriemme aikana yhteensä, yllytetty toisiamme uskaltautumaan kiinnostavien tyyppien juttusille sekä ihailtu ja otettu oppia sulavista superverkottujista. Yrittäjänä pitää tuoda asiantuntemustaan ja ihan vaan olemassa oloaan enemmän esiin kuin työntekijänä. Ikinä ei voi tietää mistä uusia yhteistyökuvioita löytyy, joten kannattaa tavata paljon ihmisiä ja olla avoin. Meidänkin on pitänyt harjoitella käyntikortin sujauttamista ja luontevaa hissipuhetta sekä löytää itsellemme luonteva tapa verkostoitua. Tykätään etenkin ammatillisista someverkostoista ja niiden järkkäämisistä tapaamisista ja tapahtumista.

Vapaus

Meille molemmille vapaus on työssä tosi tärkeää. Halutaan vapaus valita aika, paikka ja tapa tehdä merkityksellistä työtä ympäristössä, jonka arvot vastaavat omiamme. Yrittäjänä vapauden tunne on ollut suorastaan huumaava – tuntuu, että voi tehdä mitä vaan! Toisaalta todellisuus iskee vasten kasvoja byrokratian, ennakkoveroarvioiden, yellien ja muiden puuduttavien velvollisuuksien muodossa säännöllisesti, mutta se kuuluu asiaan ja karaisee. Vapauden lisäksi joustavuus on tuntunut tosi hyvältä. Ollaan yrittäjinä voitu järjestää työnteko niin, että työ yhdistyy paremmin osaksi muuta elämää ja elämäntapaa. Yrittäjänä tulee toisinaan painettua enemmän hommia kuin työntekijänä, mutta fiilis on ollut silti virkeämpi, kun työt ja työstä palautumisen on voinut sumplia joustavasti.

Kevään eka ulkolounas landekonttorin rappusilla

Kevään eka ulkolounas landekonttorin rappusilla

Tunteiden vuoristorata

Yrittäminen on vuoristorataa, vaihtelevia droppeja ja huippuja. Riemastus, jännitys, epätoivo, seesteisyys, ketutus, itsevarmuus, kyynisyys ja toiveikkuus ovat vuorotelleet ja heijastuneet varmasti myös läheisiin. Yrittäminen ei ole ollut helppoa ja jo alkutaipaleella on tullut välillä fiilis, että pitäisikö vaan palata takaisin työntekijäksi, jolloin elämä oli paaaaljon helpompaa. Vaikeiden asioiden edessä alkaa myös epäillä itseään ja kykyjään sekä vertailla itseään muihin, joilla asiat sujuvat kuin tanssi (mikä ei pidä paikkaansa). Parhaita fiiliksiä ovat olleet lujittunut sitkeys ja älytön itsetuntobuusti onnistumisista. Tärkein tunne vuoristoradassa on ehdottomasti usko omaan juttuun, vaikka mitä tulisi eteen!

Yhdessä yrittäminen

Ollaan tunnettu toisemme tosi pitkään, mutta ei olla koskaan aiemmin tehty töitä yhdessä. Vaikka samanhenkisyys ja upeet kemiat antoivat viitteitä hyvästä yhteistyöstä, jännitti silti aloittaa työskentely yhdessä. Kaikki on kuitenkin sujunut tosi hyvin! Kaksin on mahtavaa yrittää, kun voi jakaa fiiliksiä ja pohtia asioita kaksilla aivoilla eri kanteilta. Yhdessä on myös paljon hauskempaa! Meillä on todella hyvä tiimihenki, kun ei tarvitse esittää mitään, voidaan luottaa toisiimme tilanteessa kuin tilanteessa ja saadaan turvallisesti sanoa ääneen kaikki kreisimmätkin ideat tietäen, ettei toinen dumaa niitä. Tällainen tiimihenki tuntuu jopa harvinaiselta herkulta. Ollaan saatu myös kivoja kommentteja ja kiitosta meidän meiningistä, joten hyvä fiilis näkyy ilmeisesti ulospäinkin. Kaiken lisäksi meillä on ollut mainio sanaton yhteisymmärrys tiimi- ja virkistäytymispäivien suhteen, joita ollaan pyritty pitämään usein.

Käytiin jerryttelemässä Kouvolassa

Käytiin jerryttelemässä Kouvolassa

Älä yritä!

Me molemmat luettiin Janne Jääskeläisen kirja Älä yritä! ennen kuin ryhdyttiin yrittäjiksi ja suositellaan sitä muillekin. Kirja on helppolukuinen ja kompakti, siinä on runsaasti esimerkkejä ja se pudottaa sopivasti pilvilinnoista maanpinnalle.

Mitä seuraavaksi?

Puolisen vuotta yhteistä matkaa on nyt taitettu. Aiotaan ehdottomasti jatkaa taivalta yhdessä, mutta uudella juonenkäänteellä. OSG Viestintä nimittäin nappasi meidät palvelumuotoilijoiksi! Työtilaisuus ilmestyi ihan puun takaa, mutta meille tuli heti fiilis, että tähän tilaisuuteen halutaan ehdottomasti tarttua. Emme siis muutakaan ihanaan luovan työn keskukseen Grundlageen, kuten aiemmin somessa rummutimme, vaan Aurajoen toiselle puolelle.

Meille työn tekemisen ”formaatti” ei ole tärkeintä, vaan yllä mainittu merkityksellisyys ja vapaus. Ei uskottu, että Majamen lisäksi voitaisiin löytää henkinen koti jostain yrityksestä, mutta nyt tuntuu, että löydettiin. Majame ei kuitenkaan lopu, vaikka sen rinnalle tuli myös muita tapoja tehdä töitä. Ollaan menty eteenpäin intuitiolla ja niin tehdään tästä eteenpäinkin. Samalla intuitiolla myös Majame jatkaa matkaansa.

Majame seilaa kohti uusia tuulia

Majame seilaa kohti uusia tuulia

Design thinking shifts the focus to the people

I was hosting a roundtable session about design thinking at the business festival The Shift a week or so ago in Turku. Accompanied by a fellow designer and friend Maiju Kinnunen we also promoted the local design and designer association, Uuden Muotoilun Yhdistys. Despite being on stage first thing in the following morning of the main party and in parallel with the keynote speaker the cyborg Neil Harbisson, our workshop gathered a great participation rate.

Inspired by the conversation sprouted during our workshop and on the other hand not being able to share any cool slides from the event I considered writing a post would be a good way to share the information about the session, and even for a wider audience.  The reason for the lack of slides was the non-existing audio-visual presentation capabilities of the old-school (and I mean medieval-old) surroundings of Turku castle cellar.

So, as mentioned, the subject of our 45-minute round table set was design thinking where we focused on the importance of empathy. Yes, my favorite.

The design thinking workshop still waiting for the attendees.

The design thinking workshop still waiting for the attendees.

The squiggly process of design thinking

As much as a mindset, design thinking is a human-centered approach and process for creative problem solving. It involves and empowers the people in the process. Design thinking can be applied to any problem needing solution, or for developing a service, product, process, concept, organization or space. Basically design thinking process puts it briefly how designers work and think. However, when utilizing design thinking, one does not have to be a designer. If you are a major empathizer, embrace experimenting, enjoy creativity and prototyping, you are likely to be a design thinker. If, additionally, you want to improve everything you experience and find this mindset a key to solve all of the problems of the world, you are definitely a design thinker.

The process of design thinking is usually divided into five stages. The starting point of the process is empathy; putting the people in the centre of whatever you are working on. The second stage is about crystallizing the problem that is being solved based on the insights gathered in the first phase. During the third stage new ideas are brainstormed and ideated and then quickly and roughly prototyped to learn if they work and how to improve the best ones. Lastly the ideas are tested with real users. Feedback is collected on the go to find out the solutions that eventually work best.

The fun and hard, even a bit scary, part in the process is that when you start, you don’t know the end result, at all. Also, the process is not really linear but an iterative play where going forward in the process might actually require going back to gather more information before being able to continue. The key is to trust the process and the people. I really like the squiggly process illustration by Damien Newman. In my opinion it perfectly draws the way from the fuzzy beginning to the serene end and I tend to show it each time I lecture about design thinking or service design. I’ve also noticed it convenient to have at hand some more streamlined ones built of circles or squares to make the engineer-type of people feel calmer.

Experimenting with a couple of tools

Back to the roundtable; after breaking the ice with a quick and fun 5-things-in-common game and going through the basics of the theory background as presented above, we did a couple method exercises with personas and customer journeys. Hands-on experience is in my opinion the best way to shed some light on the subject. We started off by crafting the personas based on some pre-set details Maiju and I drafted up in advance. Persona is a fictional profile of the customer or user. It summarizes certain characteristics  but is always created based on real data. (Some time back we blogged about personas (in Finnish) so feel free to go back to learn more.)

The group worked on three different personas; a lady at her 80s, an 8-year old boy and a middle-aged businessman. After sketching up the personas we put together a simple customer journey for a movie theatre visit for each of the personas. Customer journey is a tool to visualize the service experience as a timeline from the user’s perspective. It comes in handy when specifying the pieces of the service is built of, such as the user’s actions, experience and reactions. It also supports in recognizing the possibilities to improve the service.

The groups got very well into the exercise and even in the emotions of the personas during their journeys. The same service we all know was built into three different scenarios depending on the persona and their characteristics or personal challenges. Understanding the initial experience and emotions is important and requires a lot of empathy. The same applies when further on sorting out the room for improvement. This is why designers, instead of assumptions, use empathy-building research and design methods. Gaining deep understanding of the users and the design challenge is what design thinking encourages to as well.

Majame at the Shift

Majame at the Shift

It was a blast!

It was great to be a part of the program at the Shift and even greater to have an active and enthusiastic group of participants at our roundtable. 45 minutes is a time to only scratch the surface of a subject this wide. With more time we definitely would have had a fruitful brainstorming session ahead. Personally, I take the short time as a challenge to make the subject so interesting it sparks a thirst to learn more.

Also, at some point in the future I’ll write a post about how design thinking differs from service design as this was something asked during the roundtable as well. (Well, they don’t really differ, but I’ll write it more comprehensively at a later date.)

Did this post spark something in you? Let me know!

Mari

Hackathonilla uusia digiratkaisuja luontomatkailuun

Osallistuimme viime viikolla ekaa kertaa hackathoniin. Mielenkiinnon herätti upeat puitteet, tapahtuma järjestettiin nimittäin kauniissa Teijon kansallispuistossa Salossa. Kyseessä oli Yrityssalon ja Metsähallituksen järjestämä yksipäiväinen Nature Hack, jonka lähtökohtana oli kehitellä uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja luontomatkailuun. Tapahtumaan osallistui yhteensä 50 digityyppiä, luontoyrittäjää, matkailun ammattilaista, opiskelijaa, markkinoijaa ja muotoilijaa.

Aamupalan sekä luontomatkailuun ja kansallispuistojen kehitykseen liittyvien alustusten jälkeen ryhmäydyttiin ja lähdettiin painelemaan metsään. Pitkospuita ja rantoja rauhalliseen tahtiin kävellessä oli kiva tutustua omaan jengiin. Mieli sai vaellella vielä rauhassa metsässä rentoillessa ja huomio kiinnittyi luonnon ääniin ja yksityiskohtiin. Vaikka vielä ei ollut painetta ideointiin, aloimme jo viritellä hieman aivoja tehtävänantoomme, eli kansallispuistojen huollon kehittäminen digitaalisin ratkaisuin.

Rentoilemassa ja tiimiytymässä metsässä oman hackathon-porukan kanssa

Kuva: Päivi Eronen

Keittolounaan jälkeen laitettiin vihdoin hösseliksi, eli alettiin ideoida konseptiamme. Olimme tehneet jo metsässä hengaillessa hyviä huomioita esimerkiksi kohderyhmistä, joten homma lähti jouhevasti käyntiin ja purskahti kunnon flow-tilaksi, kun yksinkertaisen ja nerokkaan ideamme ympärille alkoi rakentua konsepti, joka ratkaisee monta nykyhaastetta, edustaa täysin uudenlaista tapaa palvella ja osallistaa yhteistyöhön.

Mitä biologi-maatilayrittäjä, tulevaisuuden tutkija, matkailua kehittävä design-agentti, luontomatkailun asiantuntija ja asiakaskokemuksen kehityksestä syttyvä designer saivat sitten aikaan? No voittavan konseptin tietysti! Meidän idea, Älykäs Huoltokirja, palkittiin päivän parhaana. Toiveissa on päästä jatkokehittelemään ideaa eteenpäin ja meilit ovatkin lentäneet innokkaasti tiimin välillä tapahtumasta lähtien.

Nature Hackin voittavaa Älykäs Huoltokirja -konseptia presentoimassa

Kuva: Päivi Eronen

Mietin etukäteen, että yhden päivän hackathon ei voi riittää hyvän idea keksimiseen ja kehittelyyn, mutta hyvin riitti! Tietty jos lopputuloksen pitää olla kehittyneempi kuin presepaperi & 3 minuutin pitchaus, tarvitaan aikaakin enemmän.

Onnistumiseen tarvittiin tietysti loistavasti yhteen pelannut jengi, mutta väitän, että myös ympäristöllä ja rennolla menolla oli osansa hyvään ideointi-ilmastoon. Kuten onnellisuustutkija Emma Seppälä kirjoittaa artikkelissaan Happiness research shows the biggest obstacle to creativity is being too busy, luovuus tarvitsee rentoilua ja joutokäyntiä. Haasteellinen tehtävä on myös helpompi suorittaa, kun tekee ensin helpomman tehtävän, jonka aikana mieli saa vaellella. Sujuvan tiimityön lisäksi metsärentoilu, toisiin tutustuminen sekä oman ja muiden luontosuhteen pohtiminen olivat ainakin itselleni juuri ne rentouttavat ja stimuloivat elementit, jotka saivat asetettua aivot luovaan moodiin.

Lehtileike Nature Hackista Salon Seudun Sanomissa

Salon Seudun Sanomat 11.5.2017

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu! Päädyimme myös Salon Seudun Sanomiin. Klikkaa viereinen lehtileike suuremmaksi lukeaksesi jutun.

Tarjolla empatiaa – tositarkoituksella

Empatiasta puhutaan tällä hetkellä paljon. Omissa somefeedeissäni ruoditaan laajalti empatiataitojen hyötyjä, tarvetta ja etenkin niiden puutetta. Empatiakeskustelu ulottuu ainakin työelämän muutoksesta koululaisten tunnetaitojen ja uuden opetussuunnitelman kautta vähemmistöihin ja maahanmuuttajiin.

Työelämässä tunneälyn taidoille on tarvetta nyt – ja pian vielä enemmän. Empatian on luovuuden ohella arveltu olevan tulevaisuuden työelämän tärkeimpiä taitoja, kun keinoälyn ja robotiikan kehittyessä lähes kaikki suorittava työ on automatisoitavissa. Tutkimustiedon valossa tilanne näyttää tosin vähän kehnolta meidän kannaltamme; viime vuoden puolella julkaistun amerikkalaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat yksi maailman epäempaattisimmista kansoista. Toisen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan sikäläisten opiskelijoiden osalta empaattisuus on romahtanut vuosituhannen vaihteen jälkeen. Syiden arvellaan liittyvän nyky-yhteiskunnan yksilökeskeisyyteen.

Mitä empatia sitten oikeastaan on?

Empatia-sanan perimmäistä merkitystä voi olla vaikea hahmottaa, eikä ihme. Mitä enemmän lähteitä selasin tätä postausta kirjoittaessani, sitä sekavampia tuloksia haut tuottivat, kun termeistä empatia, sympatia ja myötätunto puhuttiin välillä synonyymeinä, välillä osin päällekäisinä ja välillä kokonaan erillisinä sanoina. Termit ovat erillisiä, mutta liittyvät usein toisiinsa. Näistä empatia on tunneälyä, toisen ihmisen sisällistä ymmärtämistä, samastumista ja kykyä katsoa asioita toisen ihmisen perspektiivistä. Kun tuntee ihmisen elämäntavan, -tilanteen ja -asenteen, on helpompi ymmärtää hänen ajatuksiaan, ratkaisujaan, tavoitteitaan ja toiveitaan – ja tehdä myötätuntoisia tekoja. Empatia on enemmänkin prosessi ja kokoelma kykyjä kuin tunne. Sympatisoimalla taas liitämme prosessiin tunteita, kuten surua tai sääliä.

Ihmisellä on jo syntyessään jonkinlaiset empatiataidot, jotka  kehittyvät vuorovaikutuksessa toisten kanssa läpi elämän. Lisäksi empatiataitoja voi harjoittaa. Esimerkiksi syventyminen (erityisesti fiktiiviseen) kaunokirjallisuuteen, elokuvien katselu sekä uusiin ihmisiin tutustuminen kohentaa empatiataitoja. Empaattisuus luonnistuu helpoiten, jos kohde on tuttu tai yleisesti miellyttävä, mutta empatiataitojen tehokurssia voi kokeilla samastumalla henkilöön, jonka ajatusmaailma on täysin päinvastainen kuin oma.

Empatia saa puhaltamaan yhteen (yhteiseen) hiileen

Suunnittelutyössä empatia auttaa ymmärtämään käyttäjää ja tämän tunteita, hahmottelemaan tapoja, joilla ratkaista käyttäjän haasteet sekä tulkkaamaan ne palvelun kehittämisen kannalta toimiviksi elementeiksi. Suunnittelijan on luovuttava omista mielipiteistään ja asetuttava avoimin mielin ja silmin toisen ihmisen saappaisiin. Empatia on designerin tärkeimpiä osaamisalueita, mutta sympatia ja käyttäjän tilanteen voivottelu ei ole suunnittelutyön osalta tarpeellista.

Palvelumuotoilu on muotoilun metodologia, joka kokoaa yhteen empatiaa lisääviä ja tukevia työkaluja, joilla luodaan ymmärrystä palvelun käyttäjistä, heidän kokemuksistaan ja tunteistaan. Esimerkiksi aiemmassa postauksessamme mainitut asiakaspersoonat ovat hyvä työkalu asiakaslähtöiseen suunnitteluun, koska ihmishahmot synnyttävät empatiaa verrattuna kasvottomiin segmentteihin. Empatian avulla muodostettavan asiakasymmärryksen kautta luodaan palvelu, joka on käyttäjiensä kannalta toimiva, saavutettava ja tuo käyttäjälleen luvattua arvoa.

Palvelumuotoilu on myös yhteissuunnittelua (co-design), jossa kaikki palvelun kannalta tarpeelliset osapuolet kerätään saman pöydän ääreen, ja jossa jokaisen kokemus ja näkemys on tärkeä tulla kuulluksi. Empatia on tärkeää toimittaessa yhdessä, kun pyritään ymmärtämään toisten näkökulmia, kommunikoimaan sujuvasti ja ratkaisemaan konflikteja. Empatiataitoisen johtajan on todettu saavan alaisensa viihtymään, sitoutumaan ja kokemaan työpanoksensa merkitykselliseksi. Ennakoivalla, empaattisella yhteissuunnittelulla luodaan tulevaisuuden kestävimmät ratkaisut.

Näin muotoilijana haluan suunnittelutyön ohella välittää ajatusta ns. muotoiluajattelusta organisaatioihin, joiden kanssa työskentelen. Muotoiluajattelu voidaan nähdä ihmislähtöisenä, kehittämisorientoituneena ja luovaan kokeiluun kannustavana tapana ajatella ja toimia. Muotoiluajattelun lähtökohta on aina empatia. Ihmiskeskeisestä muotoilusta tunnetun muotoilutoimisto IDEOn johtaja Tim Brown näkee muotoiluajattelun tapana, jonka kuka tahansa voi omaksua – sitä varten ei tarvitse olla koulutettu muotoilija tai minkäänlainen designer.

Empatialla kohti humaanimpaa menestystä

Yrityksen menestyksen ja empaattisuuden voidaan nähdä kulkevan käsi kädessä. Bisneksen perinteiset kovat arvot pitää pohtia uusiksi muuttuvassa maailmassa, jossa kestävyyden ja vastuullisuuden ohella toimiva yhteistyö sekä käyttäjän kokemus ja siihen liittyvät tunteet ovat se, mikä merkitsee. Tarvitaan lisää tunneälyä, kykyä kohdata ja ymmärtää erilaisia ihmisiä sekä toimia inhimillisistä lähtökohdista. Hyvää liiketoimintaa tai hyviä palveluita ei voi luoda ilman kokemusten ymmärtämistä, eikä tätä ymmärrystä voi luoda ilman empatiaa.

Suomi on perinteisesti teknologiaosaamisen huippumaa, mutta empatiataidoissamme tuntuu olevan parantamisen varaa. Mitä jos aletaankin tietoisesti kehittää empatiataitojamme ja hyödyntää empaattista muotoilua liiketoiminnassa? Ehkäpä Suomen “uusi Nokia” onkin vain empatian päässä.

 

Kuuntele, katso, lue:

Katri Saarikiven haastattelu empatiasta Radio Suomen Iltaohjelmassa
Brene Brown on Empathy
IDEO: The field kit for human-centered design
Brown Tim: Change by Design
Miettinen Satu: Muotoiluajattelu

Luovemman elämän muistilista

Luin pari kuukautta sitten Rod Judkinsin The Art of Creative Thinking -kirjan, joka iski inspiraatiota janoavaan tajuntaani täysillä. Judkins on kirjoittanut ajatuksiaan historiallisista luovista ajattelijoista kertovien tarinoiden ympärille  ja nostaa esimerkkejä myös omasta luovan ajattelun opetustyöstään.

The Art of Creative Thinking inspiroi kun tekeminen tuntuu tylsältä, rohkaisee kun alkaa epäillä itseään ja muistuttaa mikä on tärkeää. Siksi olen plärännyt kirjaa sen lukemisesta lähtien ja nyt päätin koostaa itselleni tärkeimmät sanomat blogipostaukseksi inspiroimaan muitakin.

Idea on tärkein

Luovassa ajattelussa on kyse visiosta ja ilmaisusta. Taito toteuttaa on hyödyllinen, mutta ei välttämätön. Jotenkuten konkretisoitu superkova luova idea voittaa tyylikkäästi toteutetun tylsän idean mennen tullen. Kyse on herkkyydestä ja kyvystä ymmärtää, ei tavasta toteuttaa.

Tee joka kerta eri tavalla

Saman toistaminen ei vie eteenpäin, tällöin vain kopioi oppimaansa vuodesta toiseen. Muuttuminen ja uuden opettelu voivat olla kivulias prosessi, mutta vielä tuskallisempaa on jäädä paikoilleen ja huomata, että muut menevät ohi. Uteliaisuus on luovan ihmisen tunnusomaisin ominaisuus ja eteenpäin vievä voima.

Ole rohkeasti aloittelija

Aloittelija ei ole jumittunut tavanomaisiin ratkaisuihin, vaan ajattelee boksin ulkopuolelta. Hän ei tiedä, kuinka asiat pitäisi tehdä, joten näkemys on freesi ja kiinnostava. Ei kannata koskaan kasvaa urautuneeksi ekspertiksi, joka toistaa oppimaansa vuodesta toiseen, vaan etsiä ikuisesti uusia opeteltavia asioita ja tapoja tehdä, olla rohkeasti aloittelija.

Eroon rajoitteista

Ihminen alkaa aikuisena pelätä tuomitsemista, naurun alaiseksi joutumista ja väärässä olemista. Aikuiset, jotka osaavat leikkiä ja olla luovia ilman rajoitteita, tekevät tulevaisuuden eivätkä anna totuttujen normien rajoittaa.

Ole oma itsesi

Muihin ihmisiin on turha vertailla itseään, ellei hae positiivista inspiraatiota. Kenelläkään muulla ei ole samanlaista historiaa ja näkemystä, joten muiden kokemuksia tai piirteitä on turha kadehtia. Kaikilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, luova ihminen käyttää molempia rohkeasti.

Innovoimalla ei saa täydellistä

Innovaatiot syntyvät intohimosta, eivät rationaalisista tavoitteista. Liika loogisuus ja täydellisyyteen pyrkiminen hidastavat ja rajoittavat prosessia. Virheitä ja epäonnistumisia ei pidä vältellä, koska ne johtavat uusiin ideoihin. On virhe olla tekemättä virheitä. Myös liian tiukka tavoite rajoittaa innovatiivista ideointia, joten tiukasti rajatun päämäärän sijaan kannattaa miettiä viitekehys, jonka sisällä halutaan temmeltää.

Rohkeasti kokeilemaan

On kiinnostavampaa olla kokeellinen ja epäonnistua kuin pelata varman päälle ja onnistua. Luovat organisaatiot kokeilevat jatkuvasti, jotta heidän ajattelunsa pysyisi freesinä. Kokeilemalla hommat eivät mene heti putkeen, mutta epäonnistumisista oppii aina jotain uutta.

Asiakaspersoonat yhdistävät datan ja empatian

Asiakaspersoonat on yksi suosikkimetodimme, koska ihmishahmot synnyttävät empatiaa verrattuna kasvottomiin segmentteihin. Persoonat auttavat hahmottamaan kehitettävän tuotteen tai palvelun yksityiskohdat monesta eri näkökulmasta. Pohdimme tässä postauksessa mitä onnistuneen asiakaspersoonan luominen vaatii, mistä persoonia on kritisoitu ja millaisia vaihtoehtoja persoonille on kehitetty.

Asiakaspersoonat ovat tiivistelmiä kohderyhmien olennaisista ominaisuuksista. Esimerkiksi 5000 ostajaa/softan käyttäjää/kansalaista, jotka ovat samanhenkisiä tai jakavat samat tarpeet, niputettuna yhdeksi malliesimerkiksi. Mitä ovat olennaiset ominaisuudet? Riippuu mitä halutaan selvittää. Joskus lopputuloksen kannalta on oleellista tietää millaista teknologiaa esimerkkihenkilö käyttää, toisinaan taas hänen rakastamansa brändit ovat keskeisiä. Yhteistä kaikille persoonille ovat perustiedot (nimi, ammatti, perhe, harrastukset), tavoitteet ja haasteet. Tärkeintä on hahmottaa mitä esimerkkihenkilöltä halutaan ja jättää epäolennaiset piirteet pois, jotta persoonasta ei tule liian spesifinen.

Asiakkaisiin pitää tutustua syvällisesti, jotta saadaan luotua käsitys heidän tarpeistaan ja tavoitteistaan. Asiakaspersoonien pohjaksi muodostetaan siis laaja asiakasymmärrys.  Asiakasymmärrystä voidaan koota esimerkiksi haastattelemalla asiakkaita ja työntekijöitä, analysoimalla kerättyä dataa, havainnoimalla käyttäjiä sekä perehtymällä tutkimuksiin.

Jotta kerätyn tiedon lisäksi myös työyhteisön kokemus ja tieto saadaan käyttöön, hyödynnetään prosesessissa yhteissuunnittelua (co-design). Yhteissuunnittelu kerää osapuolet saman pöydän ääreen, jolloin erilaiset näkökulmat ja arvokas hiljainen tieto saadaan konkretisoitua kollektiiviseksi näkemykseksi.

Kritiikkiä persoonista

Persoonia kohtaan esitetty kritiikki liittyy usein niiden huolimattomaan toteutukseen. Onkin totta, että jos persoonat tehdään pintapuolisesti tai ainoastaan näennäiseksi työkaluksi, ne eivät tuo mitään arvoa suunnitteluun. On rahan ja resurssien hukkaa ostaa persoonat sellaiselta taholta, joka toteuttaa ne arvaillen ilman kunnollista asiakasymmärrystä tai palveluntarjoajan henkilöstön osallistamista. Asiakaspersoonat ovat ennen kaikkea työkaluja, joten on oleellista, että niiden kokoama tieto ja taito jäävät palveluntarjoajan eikä konsulttien käyttöön.

Persoonien esiintuominen voi tuntua palveluntarjoajasta hänen asiantuntemuksensa kyseenalaistamiselta. Kyllähän jokainen asiakkaansa tuntee. Jos kuitenkin luottaa vain omaan fiilikseensä, asiakastyypit ja -määrät voivat alkaa vääristyä ajan myötä. Äänekkäimmät asiakkaat voivat korostua ja jotkut toisenlaiset tyypit taas unohtua. Yrityksen sisällä voi olla myös eriäviä mielipiteitä siitä, millaisia asiakkaat ovat. Kokemustieto kannattaa käydä yhdessä läpi ja jalostaa näkyväksi, jokapäiväiseksi työkaluksi.

Toisinaan kuulee, että palveluntarjoajan asiakaskunta on kaikki maailman ihmiset ja persoonien luominen tuntuu liian tiukalta rajaukselta. Jos asiakkaat kuitenkin voidaan jakaa kohderyhmiksi, niistä voidaan muodostaa myös persoonat. Toki joillakin yrityksillä ja yhteisöillä kohderyhmänä on esimerkiksi kaikki Suomen kansalaiset, mutta monen yrityksen kohdalla kaikki on enemmän unelma kuin realiteetti.

Vaihtoehtoja persoonille?

Strategyzerin porukka on kehittänyt persoonille vaihtoehdoksi  toisenlaisen työkalun. Arvolupauksen kartoitusta varten määritellään asiakasprofiili, johon listataan perusteellisen asiakastutkimuksen pohjalta asiakkaan työt (jobs), kivut (pains) sekä hyödyt (gains), jotka sitten priorisoidaan. Töissä kuvataan tehtävät, joita asiakas haluaa saada tehdyksi. Kivut ovat asioita, jotka joko häiritsevät töiden hoitumista jollakin tavalla, tai ovat riskejä huonosti tehdystä tai tekemättömästä työstä. Hyödyt ovat etuja ja tuloksia, joita asiakkaat vaativat tai haluavat. Asiakasprofiili keskustelee ns. arvokartan kanssa ja yhdessä muodostavat arvolupauskartan. Yhdessä ne auttavat löytämään mahdollisuudet tarjota asiakkaalle arvoa palvelusta tai tuotteesta.

Persoonien tilalle tai rinnalle voidaan suunnitella myös moodit (behavioral modes). Sama henkilö kun voi olla startup-yrittäjä, iskämies, maalainen ja pyöräilyfanaatikko, jolloin esimerkiksi jonkun palvelun käyttötapa voi vaihdella roolista riippuen. Fjord järjesti Interaction17-konferenssissa New Yorkissa Designing for Behavioral Modes-workshopin, jossa ratkottiin asiakaslähtöisiä suunnitteluhaasteita nimenomaan moodien avulla. Voit lukea workshopista ja moodeista heidän blogistaan.

Etenkin verkkopalveluita tai muita digitaalisia palveluita suunniteltaessa persoonat toisinaan skipataan ja keskitytään pelkkien käyttäjätarinoiden tuottamiseen. Tällöin on tärkeämpää ymmärtää käyttäjien tavoitteita, tarpeita ja käytöstä kuin heidän tunteitaan ja näkökulmaansa. Käyttäjätarinoiden avulla voidaan suunnitella asiakaslähtöisesti toiminnot ja sisällöt, joita käyttäjä tarvitsee saavuttaakseen tavoitteensa. Persoonista voisi tällaisissakin tapauksissa olla hyötyä, jotta palvelun luonne ja kommunikointitapa olisivat käyttäjälle mieluisat.

Mistä lähteä liikkeelle?

Asiakaspersoonan luominen ei ole rakettitiedettä, mutta toimivan persoonan aikaansaamiseksi kannattaa käyttää aikaa ja energiaa seuraaviin steppeihin:

  • Mieti, mitä varten persoona luodaan (markkinointia, käytettävyyttä vai palvelun kehitystä varten?)
  • Muodosta laaja asiakasymmärrys
  • Listaa persoonalle olennaiset ominaisuudet
  • Älä rajaa liian laveasti tai liian tiukasti
  • Käytä persoonaa! Se ei ole tarkoitettu pöytälaatikkoon
  • Päivitä persoonaa. Kuten ihmiset, asiakaspersoonatkaan eivät pysy ikuisesti muuttumattomina.

Persoonista voi toteuttaa hienot julisteet toimipisteen seiniä koristamaan. Netti on täynnä valmiita täytettäviä persoonalomakkeita, joita kannattaa toki kokeilla, mutta niihin valitut ominaisuudet eivät välttämättä ole niitä olennaisimpia. Persoonien luomisessa tärkeintä on kartoittaa asiakasymmärrystä ja jalostaa se osaksi jatkuvaa asiakaslähtöistä tekemistä. Autamme siinä mielellämme.

 

Uuden edessä

Työ on yksi mun elämän tärkeimmistä asioista. Se inspiroi, palkitsee, opettaa ja tuo merkityksellisyyden tunteen. Viimeiset pari vuotta työelämä tuntui kuitenkin suorittamiselta. Oli toki edelleen kiva tehdä töitä mahtavien kollegoiden kanssa, mutta olin kadottanut leikkisyyden enkä ehtinyt tai jaksanut etsiä uutta inspiraatiota. Toistin oppimiani asioita, mutta en luonut mitään ihan uutta ja upeaa.

Reilu puoli vuotta sitten koin ahaa-elämyksen siitä, mihin suuntaan haluan osaamistani kehittää ja millaisia töitä hakea. Samalla tuli tunne, että lähetänpä ystävälleni Marille viestiä pitkästä aikaa. Ollaan puhuttu vuosien ajan läpällä tai puolitosissaan, millainen meidän firma olisi. Kirjoitin heurekastani ja Mari vastasi, että perustetaan firma. Se tuntui vieläkin paremmalta idealta kuin työpaikan vaihto! Yrittäjyys, josta olin aina silloin tällöin haaveillut, mutta en uskaltanut harkita tosissani. Siitä alkoi mun puolen vuoden ajatus- ja irtautumisprosessi tutusta elämäntyylistä ja se huipentui viimeiseen työpäivään loppiaisaattona.

Mikä merkitsee?

Inspiraatio, merkityksellisyys, leikkisyys, oppiminen. Innovointi, luova ongelmanratkaisu, muotoiluajattelu ja inhimillisyys. Niistä me ollaan Marin kanssa puhuttu suu vaahdossa toisillemme. Meidän intohimot, jotka haluamme juurruttaa osaksi yritysten ja yhteisöjen toimintatapoja. Me rakastetaan teknologiaa, mutta teknohuumassa ei saa unohtaa inhimillisyyttä. Tuotteita ja palveluita suunnitellaan edelleen ihmiseltä ihmiselle.

Me ryhdytään luomaan Majamea tyhjästä. Se tuntuu vaikealta, kun kukaan ei vielä tunne meitä, mutta samalla mahtavalta, koska me ollaan kaksi ammattilaista, joilla on timanttinen yhdistelmä osaamista ja erittäin hyvä meininki. Nyt, kun Majamen verkkosivusto on auki ja ollaan vihdoin olemassa, fiilis on älyttömän hyvä. Kipinä palaa jälleen soihtuna ja uudet seikkailut odottavat!

Tervetuloa messiin lukemaan meidän menosta ja ajatuksista. Ollaan kiinnostuneita kaikenlaisesta yhteistyöstä, joten jos diggaat meidän meininkiä, otahan yhteyttä!

Majamen Jaana ja Mari

Kuva: Sanni Suosalo

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén