Työ on yksi mun elämän tärkeimmistä asioista. Se inspiroi, palkitsee, opettaa ja tuo merkityksellisyyden tunteen. Viimeiset pari vuotta työelämä tuntui kuitenkin suorittamiselta. Oli toki edelleen kiva tehdä töitä mahtavien kollegoiden kanssa, mutta olin kadottanut leikkisyyden enkä ehtinyt tai jaksanut etsiä uutta inspiraatiota. Toistin oppimiani asioita, mutta en luonut mitään ihan uutta ja upeaa.

Reilu puoli vuotta sitten koin ahaa-elämyksen siitä, mihin suuntaan haluan osaamistani kehittää ja millaisia töitä hakea. Samalla tuli tunne, että lähetänpä ystävälleni Marille viestiä pitkästä aikaa. Ollaan puhuttu vuosien ajan läpällä tai puolitosissaan, millainen meidän firma olisi. Kirjoitin heurekastani ja Mari vastasi, että perustetaan firma. Se tuntui vieläkin paremmalta idealta kuin työpaikan vaihto! Yrittäjyys, josta olin aina silloin tällöin haaveillut, mutta en uskaltanut harkita tosissani. Siitä alkoi mun puolen vuoden ajatus- ja irtautumisprosessi tutusta elämäntyylistä ja se huipentui viimeiseen työpäivään loppiaisaattona.

Mikä merkitsee?

Inspiraatio, merkityksellisyys, leikkisyys, oppiminen. Innovointi, luova ongelmanratkaisu, muotoiluajattelu ja inhimillisyys. Niistä me ollaan Marin kanssa puhuttu suu vaahdossa toisillemme. Meidän intohimot, jotka haluamme juurruttaa osaksi yritysten ja yhteisöjen toimintatapoja. Me rakastetaan teknologiaa, mutta teknohuumassa ei saa unohtaa inhimillisyyttä. Tuotteita ja palveluita suunnitellaan edelleen ihmiseltä ihmiselle.

Me ryhdytään luomaan Majamea tyhjästä. Se tuntuu vaikealta, kun kukaan ei vielä tunne meitä, mutta samalla mahtavalta, koska me ollaan kaksi ammattilaista, joilla on timanttinen yhdistelmä osaamista ja erittäin hyvä meininki. Nyt, kun Majamen verkkosivusto on auki ja ollaan vihdoin olemassa, fiilis on älyttömän hyvä. Kipinä palaa jälleen soihtuna ja uudet seikkailut odottavat!

Tervetuloa messiin lukemaan meidän menosta ja ajatuksista. Ollaan kiinnostuneita kaikenlaisesta yhteistyöstä, joten jos diggaat meidän meininkiä, otahan yhteyttä!

Majamen Jaana ja Mari

Kuva: Sanni Suosalo