Olen viime aikoina mietiskellyt tosi paljon työelämää ja mun omaa urapolkua. Päätin sanoittaa vähän fiiliksiäni ja historiaani, tässä tulee!

Olen aina tiennyt haluavani tehdä luovaa työtä. Yksi eniten mun opiskelu- ja työelämän päätöksiin vaikuttanut seikka on, että en halua tehdä tylsiä juttuja. Siksi skippasin tiedeyliopistot lukioikäisenä harkintalistalta. Ajattelin, että niissä ei tehdä hauskoja ja luovia asioita (tiedän, aika nolon yksisilmäinen näkökulma). Skippasin myös perinteisen graafisen suunnittelun opiskelun, joka vaikutti liian paperinmakuiselta. Valitsin digipuolen ja löysin hengästyttävää tahtia kehittyvän uuden maailman, joka tarjosi visuaalisen suunnittelun lisäksi uudenlaista luovaa ongelmaratkaisua ja inspiroivia tapoja tarinankerrontaan. Digimaailma on edelleen mun suuri rakkaus, vaikka sytyn myös reaalimaailman suunnitteluhaasteista.

Aloitin mun työuran työskentelemällä kymmenisen vuotta digi-AD:na mainos- ja digitoimistoissa. Näiden vuosien aikana sain ihanilta työkavereilta parhaat opit kritiikinsietokykyyn, asioiden kiteyttämiseen ja yhteen hiileen puhaltamiseen. Aloin kiinnostua vuosien myötä yhä enemmän käyttäjälähtöisestä suunnittelusta. Vuosien myötä oma toimenkuva alkoi tuntua sen verran ahtaalta, että halusin lähteä monipuolistamaan ja kehittämään tekemistäni ihmislähtöisempään suuntaan. Tästä lähdöstä on nyt reilu vuosi ja olen päätynyt kaksoisrooliin: ensin perustettiin Marin kanssa Majame ja sen jälkeen aloitettiin myös palvelumuotoilutiiminä OSG Viestinnässä.

En ole koskaan lähtenyt työpaikasta siksi, että työ olisi tylsää tai liian haastavaa.

Mä olen tosi työorientoitunut tyyppi. Rakastan työn tarjoamia haasteita, itseni kehittämistä, uuden oppimista ja ihmisten auttamista. Työnteko vain rahan takia ei ole mua varten. Annan työlle tosi paljon ja haluan, että työ tuntuu merkitykselliseltä ja palkitsevalta. En ole koskaan lähtenyt työpaikasta siksi, että työ olisi tylsää tai liian haastavaa. Olen irtisanoutunut urallani neljä kertaa ja melkein aina samasta syystä: olen kokenut, että annan enemmän kuin saan enkä pääse kehittymään niin paljon kuin haluaisin.

Luin pääsiäisenä Elina Henttosen ja Kirsi LaPointen kirjan Työelämän toisinajattelijat. Kirja antoi hyvää pureskeltavaa aivoille miettiessäni omaa toimijuuttani työelämässä. Kirjassa pohdiskellaan muun muassa työn mielekkyyttä, hyveitä ja päämääriä. Mulle työn mielekkyys merkitsee ennen kaikkea vapautta hoitaa hommat parhaaksi katsomallani tavalla. Työ tuntuu mielekkäältä, kun mun ammattitaitoon luotetaan ja pystyn sovittamaan työn sulavasti osaksi mun elämää. Kun ryhdyin reilu vuosi sitten yrittäjäksi olin ihan fiiliksissä siitä, että voin vihdoin tehdä työtä elämäntapana, eli koska vaan, missä vaan, parhaaksi katsomallani tavalla. Nythän olen ollut yrittäjyyden lisäksi kohta kahdeksan kuukautta myös palkkatöissä ja ihan supersulavaa ei näiden kahden roolin yhteensovittaminen ole aina ollut, mutta yrittäjyys on tuonut sopivaa uskallusta muovata omia työskentelytapoja myös työntekijänä.

Mulle tärkeimmät hyveet työssä ovat luova ongelmanratkaisu, ihmisten auttaminen ja heikompien puolustaminen.

Hyveet tarkoittavat omia sisäisiä päämääriä, joita ammatissa tavoitellaan. Mulle tärkeimmät hyveet työssä ovat luova ongelmanratkaisu, ihmisten auttaminen ja heikompien puolustaminen. Samat hyveet voisivat olla vaikka sairaanhoitajalla, mutta mä koen, että nämä hyveet kiteytyvät hienosti myös palveluiden ihmislähtöisessä muotoilussa. Kun voin harjoittaa näitä hyveitä, koen tekeväni merkityksellistä ja tärkeää työtä.

Mun työni tärkein päämäärä on inhimillisyyden lisääminen. Haluan tuoda inhimillisyyttä teknologiapöhinän, pelkän numeerisen datan tuijottamisen ja korporaatiomeiningin keskelle. Olen tosi teknologiamyönteinen, mutta ennen kaikkea olen ihminen, joka suunnittelee ihmisten kanssa ihmisille, olkoon alusta tai formaatti mikä hyvänsä. Työpajoja ja luentoja vetäessä pyrin lisäämään inhimillisyyttä luomalla rennon ja turvallisen ilmapiirin. Psykologisen turvallisuus on ollut yksi tärkeimmistä tiedostamistani asioista omalla työurallani. Itselläni menee helposti fiilis, jos tuntuu, että tiimissä ei kunnioiteta toisia tai pitää kokoajan todistella itseään. Haluan omalla toiminnallani ehdottomasti edistää psykologista turvallisuuden tunnetta.

Koen, että olen tehnyt viimeisen vuoden ajan monin paikoin työurani parasta työnjälkeä.

Mun urapolku on ollut ensin monta vuotta tasaista kokemuksen kartuttamista ja taitojen hiomista ja viimeiset puolitoista vuotta massiivisia oppimisryöpsähdyksiä, heittäytymistä, kokeilua ja ahaa-elämyksiä. Koen, että olen tehnyt viimeisen vuoden ajan monin paikoin työurani parasta työnjälkeä. On ollut mahtavaa laajentaa osaamista reaalimaailman prosessien ja palveluiden muotoiluun ja yhteissuunnitteluun. Samalla rakkaus digitaalisiin palveluihin ja brändinrakennukseen on vain vahvistunut.

Mun ajatukset karkaavat usein vähän liiankin herkästi hetkessä elämisestä tulevaisuuteen, että mitäs seuraavaksi. Kuten viime blogipostauksen lopussakin totesin, intuitiolla eteenpäin! Mä koen, että (työ)elämä on mahtava seikkailu, jossa pitää tarttua tilaisuuksiin. Mulle ei ole väliä olenko yrittäjä, työntekijä vai freelancer. Viimeisen vuoden aikana olen ollut kaikkea näistä. Tärkeintä on, että saan tehdä kivoja juttuja ja mielekästä työtä.