Category: Fiilistely

Tasaiseksi tallatulta urapolulta inspiroiviin seikkailuihin

Olen viime aikoina mietiskellyt tosi paljon työelämää ja mun omaa urapolkua. Päätin sanoittaa vähän fiiliksiäni ja historiaani, tässä tulee!

Olen aina tiennyt haluavani tehdä luovaa työtä. Yksi eniten mun opiskelu- ja työelämän päätöksiin vaikuttanut seikka on, että en halua tehdä tylsiä juttuja. Siksi skippasin tiedeyliopistot lukioikäisenä harkintalistalta. Ajattelin, että niissä ei tehdä hauskoja ja luovia asioita (tiedän, aika nolon yksisilmäinen näkökulma). Skippasin myös perinteisen graafisen suunnittelun opiskelun, joka vaikutti liian paperinmakuiselta. Valitsin digipuolen ja löysin hengästyttävää tahtia kehittyvän uuden maailman, joka tarjosi visuaalisen suunnittelun lisäksi uudenlaista luovaa ongelmaratkaisua ja inspiroivia tapoja tarinankerrontaan. Digimaailma on edelleen mun suuri rakkaus, vaikka sytyn myös reaalimaailman suunnitteluhaasteista.

Aloitin mun työuran työskentelemällä kymmenisen vuotta digi-AD:na mainos- ja digitoimistoissa. Näiden vuosien aikana sain ihanilta työkavereilta parhaat opit kritiikinsietokykyyn, asioiden kiteyttämiseen ja yhteen hiileen puhaltamiseen. Aloin kiinnostua vuosien myötä yhä enemmän käyttäjälähtöisestä suunnittelusta. Vuosien myötä oma toimenkuva alkoi tuntua sen verran ahtaalta, että halusin lähteä monipuolistamaan ja kehittämään tekemistäni ihmislähtöisempään suuntaan. Tästä lähdöstä on nyt reilu vuosi ja olen päätynyt kaksoisrooliin: ensin perustettiin Marin kanssa Majame ja sen jälkeen aloitettiin myös palvelumuotoilutiiminä OSG Viestinnässä.

En ole koskaan lähtenyt työpaikasta siksi, että työ olisi tylsää tai liian haastavaa.

Mä olen tosi työorientoitunut tyyppi. Rakastan työn tarjoamia haasteita, itseni kehittämistä, uuden oppimista ja ihmisten auttamista. Työnteko vain rahan takia ei ole mua varten. Annan työlle tosi paljon ja haluan, että työ tuntuu merkitykselliseltä ja palkitsevalta. En ole koskaan lähtenyt työpaikasta siksi, että työ olisi tylsää tai liian haastavaa. Olen irtisanoutunut urallani neljä kertaa ja melkein aina samasta syystä: olen kokenut, että annan enemmän kuin saan enkä pääse kehittymään niin paljon kuin haluaisin.

Luin pääsiäisenä Elina Henttosen ja Kirsi LaPointen kirjan Työelämän toisinajattelijat. Kirja antoi hyvää pureskeltavaa aivoille miettiessäni omaa toimijuuttani työelämässä. Kirjassa pohdiskellaan muun muassa työn mielekkyyttä, hyveitä ja päämääriä. Mulle työn mielekkyys merkitsee ennen kaikkea vapautta hoitaa hommat parhaaksi katsomallani tavalla. Työ tuntuu mielekkäältä, kun mun ammattitaitoon luotetaan ja pystyn sovittamaan työn sulavasti osaksi mun elämää. Kun ryhdyin reilu vuosi sitten yrittäjäksi olin ihan fiiliksissä siitä, että voin vihdoin tehdä työtä elämäntapana, eli koska vaan, missä vaan, parhaaksi katsomallani tavalla. Nythän olen ollut yrittäjyyden lisäksi kohta kahdeksan kuukautta myös palkkatöissä ja ihan supersulavaa ei näiden kahden roolin yhteensovittaminen ole aina ollut, mutta yrittäjyys on tuonut sopivaa uskallusta muovata omia työskentelytapoja myös työntekijänä.

Mulle tärkeimmät hyveet työssä ovat luova ongelmanratkaisu, ihmisten auttaminen ja heikompien puolustaminen.

Hyveet tarkoittavat omia sisäisiä päämääriä, joita ammatissa tavoitellaan. Mulle tärkeimmät hyveet työssä ovat luova ongelmanratkaisu, ihmisten auttaminen ja heikompien puolustaminen. Samat hyveet voisivat olla vaikka sairaanhoitajalla, mutta mä koen, että nämä hyveet kiteytyvät hienosti myös palveluiden ihmislähtöisessä muotoilussa. Kun voin harjoittaa näitä hyveitä, koen tekeväni merkityksellistä ja tärkeää työtä.

Mun työni tärkein päämäärä on inhimillisyyden lisääminen. Haluan tuoda inhimillisyyttä teknologiapöhinän, pelkän numeerisen datan tuijottamisen ja korporaatiomeiningin keskelle. Olen tosi teknologiamyönteinen, mutta ennen kaikkea olen ihminen, joka suunnittelee ihmisten kanssa ihmisille, olkoon alusta tai formaatti mikä hyvänsä. Työpajoja ja luentoja vetäessä pyrin lisäämään inhimillisyyttä luomalla rennon ja turvallisen ilmapiirin. Psykologisen turvallisuus on ollut yksi tärkeimmistä tiedostamistani asioista omalla työurallani. Itselläni menee helposti fiilis, jos tuntuu, että tiimissä ei kunnioiteta toisia tai pitää kokoajan todistella itseään. Haluan omalla toiminnallani ehdottomasti edistää psykologista turvallisuuden tunnetta.

Koen, että olen tehnyt viimeisen vuoden ajan monin paikoin työurani parasta työnjälkeä.

Mun urapolku on ollut ensin monta vuotta tasaista kokemuksen kartuttamista ja taitojen hiomista ja viimeiset puolitoista vuotta massiivisia oppimisryöpsähdyksiä, heittäytymistä, kokeilua ja ahaa-elämyksiä. Koen, että olen tehnyt viimeisen vuoden ajan monin paikoin työurani parasta työnjälkeä. On ollut mahtavaa laajentaa osaamista reaalimaailman prosessien ja palveluiden muotoiluun ja yhteissuunnitteluun. Samalla rakkaus digitaalisiin palveluihin ja brändinrakennukseen on vain vahvistunut.

Mun ajatukset karkaavat usein vähän liiankin herkästi hetkessä elämisestä tulevaisuuteen, että mitäs seuraavaksi. Kuten viime blogipostauksen lopussakin totesin, intuitiolla eteenpäin! Mä koen, että (työ)elämä on mahtava seikkailu, jossa pitää tarttua tilaisuuksiin. Mulle ei ole väliä olenko yrittäjä, työntekijä vai freelancer. Viimeisen vuoden aikana olen ollut kaikkea näistä. Tärkeintä on, että saan tehdä kivoja juttuja ja mielekästä työtä.

Majamen puolivuotisfiilistely

Majame on ollut nyt puolisen vuotta virallisesti olemassa. Tämä aika on ollut inspiroivinta ja haastavinta työelämässä tähän mennessä, eli juuri sitä, mitä tältä hypyltä haettiinkin! Ajateltiin summata ajatuksiamme inspiraatioksi etenkin samanlaista hyppyä harkitseville. Lopussa vielä breaking news meidän uusista tuulista.

Majame Ompeluseuran järjestämässä Upea ura -tapahtumassa helmikuussa

Majame Ompeluseuran järjestämässä Upea ura -tapahtumassa helmikuussa

Ensiaskeleet

Jos jotain voisi tehdä jälkeenpäin toisin, niin verkostoiduttaisiin tehokkaammin ja hommattaisiin asiakkaita jo ennen yrittäjiksi ryhtymistä. Me hypättiin ensin ja alettiin sitten vasta etsiä asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Myyminen on suhdetoimintaa ja hidasta sellaista. Vaikka isot ja tunnetut palvelumuotoilutoimistot voivat olla asiasta eri mieltä, palvelumuotoilu on edelleen alana suhteellisen uusi eivätkä monet yritykset osaa hahmottaa sitä vielä osaksi toimintansa kehittämistä. Varsinkin Turun seudulla ollaan oltu palvelumuotoilun ilosanomamme kanssa selvästi etukenossa, mutta mieluummin etukeno kuin takakeno! Ollaan koulutettu palvelumuotoilun tiimoilta opiskelijoita, yrittäjyyttä harkitsevia sekä IoT-tyyppejä ja tietty käyty puhumassa erilaisissa yrityksissä. Etenkin kouluttaminen on tuntunut tosi kivalta, kun osallistujat pääsevät tositoimiin palvelumuotoilun menetelmien kanssa.

Verkostoituminen

Ollaan jaettu Majamen olemassaolon aikana käyntikortteja varmaan enemmän kuin työuriemme aikana yhteensä, yllytetty toisiamme uskaltautumaan kiinnostavien tyyppien juttusille sekä ihailtu ja otettu oppia sulavista superverkottujista. Yrittäjänä pitää tuoda asiantuntemustaan ja ihan vaan olemassa oloaan enemmän esiin kuin työntekijänä. Ikinä ei voi tietää mistä uusia yhteistyökuvioita löytyy, joten kannattaa tavata paljon ihmisiä ja olla avoin. Meidänkin on pitänyt harjoitella käyntikortin sujauttamista ja luontevaa hissipuhetta sekä löytää itsellemme luonteva tapa verkostoitua. Tykätään etenkin ammatillisista someverkostoista ja niiden järkkäämisistä tapaamisista ja tapahtumista.

Vapaus

Meille molemmille vapaus on työssä tosi tärkeää. Halutaan vapaus valita aika, paikka ja tapa tehdä merkityksellistä työtä ympäristössä, jonka arvot vastaavat omiamme. Yrittäjänä vapauden tunne on ollut suorastaan huumaava – tuntuu, että voi tehdä mitä vaan! Toisaalta todellisuus iskee vasten kasvoja byrokratian, ennakkoveroarvioiden, yellien ja muiden puuduttavien velvollisuuksien muodossa säännöllisesti, mutta se kuuluu asiaan ja karaisee. Vapauden lisäksi joustavuus on tuntunut tosi hyvältä. Ollaan yrittäjinä voitu järjestää työnteko niin, että työ yhdistyy paremmin osaksi muuta elämää ja elämäntapaa. Yrittäjänä tulee toisinaan painettua enemmän hommia kuin työntekijänä, mutta fiilis on ollut silti virkeämpi, kun työt ja työstä palautumisen on voinut sumplia joustavasti.

Kevään eka ulkolounas landekonttorin rappusilla

Kevään eka ulkolounas landekonttorin rappusilla

Tunteiden vuoristorata

Yrittäminen on vuoristorataa, vaihtelevia droppeja ja huippuja. Riemastus, jännitys, epätoivo, seesteisyys, ketutus, itsevarmuus, kyynisyys ja toiveikkuus ovat vuorotelleet ja heijastuneet varmasti myös läheisiin. Yrittäminen ei ole ollut helppoa ja jo alkutaipaleella on tullut välillä fiilis, että pitäisikö vaan palata takaisin työntekijäksi, jolloin elämä oli paaaaljon helpompaa. Vaikeiden asioiden edessä alkaa myös epäillä itseään ja kykyjään sekä vertailla itseään muihin, joilla asiat sujuvat kuin tanssi (mikä ei pidä paikkaansa). Parhaita fiiliksiä ovat olleet lujittunut sitkeys ja älytön itsetuntobuusti onnistumisista. Tärkein tunne vuoristoradassa on ehdottomasti usko omaan juttuun, vaikka mitä tulisi eteen!

Yhdessä yrittäminen

Ollaan tunnettu toisemme tosi pitkään, mutta ei olla koskaan aiemmin tehty töitä yhdessä. Vaikka samanhenkisyys ja upeet kemiat antoivat viitteitä hyvästä yhteistyöstä, jännitti silti aloittaa työskentely yhdessä. Kaikki on kuitenkin sujunut tosi hyvin! Kaksin on mahtavaa yrittää, kun voi jakaa fiiliksiä ja pohtia asioita kaksilla aivoilla eri kanteilta. Yhdessä on myös paljon hauskempaa! Meillä on todella hyvä tiimihenki, kun ei tarvitse esittää mitään, voidaan luottaa toisiimme tilanteessa kuin tilanteessa ja saadaan turvallisesti sanoa ääneen kaikki kreisimmätkin ideat tietäen, ettei toinen dumaa niitä. Tällainen tiimihenki tuntuu jopa harvinaiselta herkulta. Ollaan saatu myös kivoja kommentteja ja kiitosta meidän meiningistä, joten hyvä fiilis näkyy ilmeisesti ulospäinkin. Kaiken lisäksi meillä on ollut mainio sanaton yhteisymmärrys tiimi- ja virkistäytymispäivien suhteen, joita ollaan pyritty pitämään usein.

Käytiin jerryttelemässä Kouvolassa

Käytiin jerryttelemässä Kouvolassa

Älä yritä!

Me molemmat luettiin Janne Jääskeläisen kirja Älä yritä! ennen kuin ryhdyttiin yrittäjiksi ja suositellaan sitä muillekin. Kirja on helppolukuinen ja kompakti, siinä on runsaasti esimerkkejä ja se pudottaa sopivasti pilvilinnoista maanpinnalle.

Mitä seuraavaksi?

Puolisen vuotta yhteistä matkaa on nyt taitettu. Aiotaan ehdottomasti jatkaa taivalta yhdessä, mutta uudella juonenkäänteellä. OSG Viestintä nimittäin nappasi meidät palvelumuotoilijoiksi! Työtilaisuus ilmestyi ihan puun takaa, mutta meille tuli heti fiilis, että tähän tilaisuuteen halutaan ehdottomasti tarttua. Emme siis muutakaan ihanaan luovan työn keskukseen Grundlageen, kuten aiemmin somessa rummutimme, vaan Aurajoen toiselle puolelle.

Meille työn tekemisen ”formaatti” ei ole tärkeintä, vaan yllä mainittu merkityksellisyys ja vapaus. Ei uskottu, että Majamen lisäksi voitaisiin löytää henkinen koti jostain yrityksestä, mutta nyt tuntuu, että löydettiin. Majame ei kuitenkaan lopu, vaikka sen rinnalle tuli myös muita tapoja tehdä töitä. Ollaan menty eteenpäin intuitiolla ja niin tehdään tästä eteenpäinkin. Samalla intuitiolla myös Majame jatkaa matkaansa.

Majame seilaa kohti uusia tuulia

Majame seilaa kohti uusia tuulia

Luovemman elämän muistilista

Luin pari kuukautta sitten Rod Judkinsin The Art of Creative Thinking -kirjan, joka iski inspiraatiota janoavaan tajuntaani täysillä. Judkins on kirjoittanut ajatuksiaan historiallisista luovista ajattelijoista kertovien tarinoiden ympärille  ja nostaa esimerkkejä myös omasta luovan ajattelun opetustyöstään.

The Art of Creative Thinking inspiroi kun tekeminen tuntuu tylsältä, rohkaisee kun alkaa epäillä itseään ja muistuttaa mikä on tärkeää. Siksi olen plärännyt kirjaa sen lukemisesta lähtien ja nyt päätin koostaa itselleni tärkeimmät sanomat blogipostaukseksi inspiroimaan muitakin.

Idea on tärkein

Luovassa ajattelussa on kyse visiosta ja ilmaisusta. Taito toteuttaa on hyödyllinen, mutta ei välttämätön. Jotenkuten konkretisoitu superkova luova idea voittaa tyylikkäästi toteutetun tylsän idean mennen tullen. Kyse on herkkyydestä ja kyvystä ymmärtää, ei tavasta toteuttaa.

Tee joka kerta eri tavalla

Saman toistaminen ei vie eteenpäin, tällöin vain kopioi oppimaansa vuodesta toiseen. Muuttuminen ja uuden opettelu voivat olla kivulias prosessi, mutta vielä tuskallisempaa on jäädä paikoilleen ja huomata, että muut menevät ohi. Uteliaisuus on luovan ihmisen tunnusomaisin ominaisuus ja eteenpäin vievä voima.

Ole rohkeasti aloittelija

Aloittelija ei ole jumittunut tavanomaisiin ratkaisuihin, vaan ajattelee boksin ulkopuolelta. Hän ei tiedä, kuinka asiat pitäisi tehdä, joten näkemys on freesi ja kiinnostava. Ei kannata koskaan kasvaa urautuneeksi ekspertiksi, joka toistaa oppimaansa vuodesta toiseen, vaan etsiä ikuisesti uusia opeteltavia asioita ja tapoja tehdä, olla rohkeasti aloittelija.

Eroon rajoitteista

Ihminen alkaa aikuisena pelätä tuomitsemista, naurun alaiseksi joutumista ja väärässä olemista. Aikuiset, jotka osaavat leikkiä ja olla luovia ilman rajoitteita, tekevät tulevaisuuden eivätkä anna totuttujen normien rajoittaa.

Ole oma itsesi

Muihin ihmisiin on turha vertailla itseään, ellei hae positiivista inspiraatiota. Kenelläkään muulla ei ole samanlaista historiaa ja näkemystä, joten muiden kokemuksia tai piirteitä on turha kadehtia. Kaikilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, luova ihminen käyttää molempia rohkeasti.

Innovoimalla ei saa täydellistä

Innovaatiot syntyvät intohimosta, eivät rationaalisista tavoitteista. Liika loogisuus ja täydellisyyteen pyrkiminen hidastavat ja rajoittavat prosessia. Virheitä ja epäonnistumisia ei pidä vältellä, koska ne johtavat uusiin ideoihin. On virhe olla tekemättä virheitä. Myös liian tiukka tavoite rajoittaa innovatiivista ideointia, joten tiukasti rajatun päämäärän sijaan kannattaa miettiä viitekehys, jonka sisällä halutaan temmeltää.

Rohkeasti kokeilemaan

On kiinnostavampaa olla kokeellinen ja epäonnistua kuin pelata varman päälle ja onnistua. Luovat organisaatiot kokeilevat jatkuvasti, jotta heidän ajattelunsa pysyisi freesinä. Kokeilemalla hommat eivät mene heti putkeen, mutta epäonnistumisista oppii aina jotain uutta.

Uuden edessä

Työ on yksi mun elämän tärkeimmistä asioista. Se inspiroi, palkitsee, opettaa ja tuo merkityksellisyyden tunteen. Viimeiset pari vuotta työelämä tuntui kuitenkin suorittamiselta. Oli toki edelleen kiva tehdä töitä mahtavien kollegoiden kanssa, mutta olin kadottanut leikkisyyden enkä ehtinyt tai jaksanut etsiä uutta inspiraatiota. Toistin oppimiani asioita, mutta en luonut mitään ihan uutta ja upeaa.

Reilu puoli vuotta sitten koin ahaa-elämyksen siitä, mihin suuntaan haluan osaamistani kehittää ja millaisia töitä hakea. Samalla tuli tunne, että lähetänpä ystävälleni Marille viestiä pitkästä aikaa. Ollaan puhuttu vuosien ajan läpällä tai puolitosissaan, millainen meidän firma olisi. Kirjoitin heurekastani ja Mari vastasi, että perustetaan firma. Se tuntui vieläkin paremmalta idealta kuin työpaikan vaihto! Yrittäjyys, josta olin aina silloin tällöin haaveillut, mutta en uskaltanut harkita tosissani. Siitä alkoi mun puolen vuoden ajatus- ja irtautumisprosessi tutusta elämäntyylistä ja se huipentui viimeiseen työpäivään loppiaisaattona.

Mikä merkitsee?

Inspiraatio, merkityksellisyys, leikkisyys, oppiminen. Innovointi, luova ongelmanratkaisu, muotoiluajattelu ja inhimillisyys. Niistä me ollaan Marin kanssa puhuttu suu vaahdossa toisillemme. Meidän intohimot, jotka haluamme juurruttaa osaksi yritysten ja yhteisöjen toimintatapoja. Me rakastetaan teknologiaa, mutta teknohuumassa ei saa unohtaa inhimillisyyttä. Tuotteita ja palveluita suunnitellaan edelleen ihmiseltä ihmiselle.

Me ryhdytään luomaan Majamea tyhjästä. Se tuntuu vaikealta, kun kukaan ei vielä tunne meitä, mutta samalla mahtavalta, koska me ollaan kaksi ammattilaista, joilla on timanttinen yhdistelmä osaamista ja erittäin hyvä meininki. Nyt, kun Majamen verkkosivusto on auki ja ollaan vihdoin olemassa, fiilis on älyttömän hyvä. Kipinä palaa jälleen soihtuna ja uudet seikkailut odottavat!

Tervetuloa messiin lukemaan meidän menosta ja ajatuksista. Ollaan kiinnostuneita kaikenlaisesta yhteistyöstä, joten jos diggaat meidän meininkiä, otahan yhteyttä!

Majamen Jaana ja Mari

Kuva: Sanni Suosalo

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén